Meille vauva?

Viimeisimmässä kirjoituksessa mietin, mitä alkaisin tekemään. 

Mietin sitä jonkin aikaa, kunnes törmäsin instagramissa nuoren naisen profiiliin, joka sairastaa syöpää. Hän ei tiedä kauan hänellä on elinaikaa ja se pysäytti minut ajattelemaan elämää.  

Sitten kun olen itse kuoleman portilla, mitä ajattelen omasta elämästäni? Sen, että kunpa olisin ollut oman pienokaiseni kanssa mahdollisimman paljon. Sitten se ratkaisu löytyi. 

 Mulla ei ole yhtään mitään kiirettä töihin tai kouluun. Mun pieni poika on taapero vain hetken. Sitten kun hänestä tulee eskarilainen ja koululainen, mulla on monta vuotta aikaa opiskella ja tehdä töitä. Benjamin on pieni vain hetken. Annan kaikkeni hänelle ja olen hänen kanssa kotona. Hän ehtii tarhaan vaikka 3-vuotiaana, tai vasta eskariin.  

Kirjoitin myös musiikkijutuista. Nekin olen nyt aloittanut! Kavereiden kanssa kokoonnutaan muutamasti viikossa tekemään biisejä ja soittelemaan. Ihan mahtava fiilis. Pian ensimmäinen biisi on about valmis tuotettavaksi. Lets see! 

Ihanaa päästä pois kotoa hetkeksi ja istua tekemään biisejä hyvien tyyppien kanssa. Siinä ei paljoa kerkeä ajatella muuta, kuin miten jokin kohta olisi fiksuinta laulaa ja voiko siihen soittaa niin vai näin. 

Pikkuhiljaa olen aloittelemassa myös keikkailut. Pitäisi käydä biisejä läpi, treenata uusia ja muistella vanhoja hyviä. Oi, mulla on ikävä lavalle! <3

Nyt on aika moni kysynyt, tuleeko meille vauva? Ei, ei tule. 

Vauvat on ihania ja olishan se ihanteellista tehdä toinen heti perään, mutta meille riittää nyt se, että meillä on Benjamin. Oikeastaan tiedän, että Benjamin ei tule olemaan yksin ja hänellä on todella rakas taapero seuranaan. Minun siskon poika on Benkkua vain vuoden vanhempi ja he ovat todella hyviä ystäviä. Luulen, että heitä ei tule mikään erottamaan. 

Lisää vauvoja sitten joskus. Ehkä.

Mitä mie haluan?

Nyt kun minulla on lapsi jo vuoden ikäinen, olen alkanut pohtimaan, mikä minusta tulee isona? Eli mihin ammattiin kouluttautuisin ja mikä olisi sellainen unelma ammatti?

Mun pää lyö tyhjää. 

Minun työhistoria on aika lyhyt ja yksinkertainen. Olen tehnyt laulajana hommia. 

Sillä ei todellakaan pääse rikastumaan, eikä juuri tienaa mitään, mutta rakkaudesta lajiin ollaan menty aika lujaa.

Minusta on aika hurjaa, kuinka nuoren pitää päättää 15-vuotiaana mitä elämällään tekisi. Menetkö lukioon vai opiskeletko ammatin? Todella moni valitsee ammattikoulun nykyään. Silloin kun minun piti päättää mitä haluan tehdä, tosi moni meni lukioon. Koska kaikki siistit tyypit meni lukioon. Nykyään on aika tosi siisti tyyppi, jos tietää noin nuorena mitä haluaa tehdä työkseen.  

Tai kyllähän mie tiesin. "Musta tulee laulaja." Jep. 

Osallistuin peruskoulun jälkeen laulukilpailuun, jonka voitin. Mulle luvattiin levytys-sopimus. 

"laulat iskelmää, sulle tehdään biisit, muutat Helsinkiin" Oikeasti, mie sanoin äitille, että en halua muuttaa yksin helsinkiin. Enhän mie tunne sieltä ketään, enkä mie halua laulaa iskelmää.  Mie olin vasta 16-vuotias.

En mennyt.

Aloitin keikkailut lapissa. Tein kaksi vuotta keikkoja ympäri lappia ja käytiin me etelässäkin keikalla. Meidän ensimmäinen keikka bändin kanssa oli levy-yhtiökeikka. Tämä oli eri yhtiö kuin eka.  

"vaihdat bändin soittajat, me tehdään sulle biisit ja laulat suomalaista poppia." 

Ei ollut mun ajatus tämä. Me mentiin poikien kans studiolle ja tehtiin englannin kielisiä biisejä. Ne oli ihan mahtavia, muttei kelvannu levy-yhtiölle. Piti tehdä suomeksi. 

 Me pakattiin kamat ja tultiin takasin kotiin kasvamaan. 

Yksi meidän bändistä teki meille biisejä. Me esiinnyttiin Simerockissa, hullu poro areenalla ja monissa muissa paikoissa. Hitsi meillä oli hyvä bändi ja mahtavat keikat! Jussa, Sipo, Marko, Teemu, Tomi, Ville, Ville, Joonas, välillä Lauri kävi tuurailemassa.

Synisti jatkoi biisien tekemistä. Kieli vaihdettiin suomeen ja me keikkailtiin ja treenattiin. Demoteltiin biisejä. 

Meidän biisinikkari/synisti/mun silloinen poikaystävä muutti Helsinkiin. Pääsi opiskelemaan. Meidän bändihommat siirtyi sinne. Meidän oli pakko saada soittajia sieltä, sillä osa meidän bändin soittajista jäi rovaniemelle. Niiden omat jutut oli siellä. 

Pian meillä oli hyviä biisejä ja uudet soittajat bassossa ja rummuissa. 

Sitten tuli ero ja tulin takaisin kotiin Rovaniemelle. Keräilin itteäni ja mietin, mitä ihmettä teen. Onneksi pojat löysi uuden laulajan ja sai toteuttaa sen, mikä meidän suurin toive silloin oli. Ne sai levytyssopimuksen. Se teki helvetin kipeää, mutta samalla olin onnellinen poikien puolesta. Teki aika monesti tiukkaa, kun aukasin radion ja siellä kuului tämän bändin laulu.

Mie päätin osallistua Idolssiin. Se oli kokemus, mutta teatteriviikonlopun jälkeen kun minut valittiin semifinaaliin ja mun olisi pitänyt jäädä helsinkiin.. No, tuli aika kova koti-ikävä. Sieltähän mie olin vasta lähtenyt kassit kainalossa ja heittänyt kahden vuoden suunnitelmat ja unelmat. Koko helsinki muistutti minua pitkään siitä. 

Tein keikkoja kuitenkin täällä lapissa. Coverhommia. Lauloin paikallisessa bilebändissä yhden vuoden.  Me tehtiin aika mukavasti keikkoja. Silti jollain tavalla kaikki mennyt ahdisti mua niin paljon, että mun oli useasti todella vaikeaa nousta lavalle. Minua pelotti ja jännitti niin paljon, että itkin ja tärisin ennen keikkoja. Bändin miehet varmaan oli lopen uupuneita mun jännittämiseen.. Toisaalta helsingistä lähtemisen jälkeen mun "laulaja itsetunto" oli ihan nollassa. 

Vuonna 2014 jouluna jäin pois keikkahommista. Muistan, kun tein viimeistä keikkaa tonttukuteet päällä ja mua vaan oksetti ja paleli. Kiroilin Jarnolle, että jumankekka mikä mua vaivaa. No, raskauspahoinvointi.  

Nyt 2 vuotta myöhemmin, kun lapsi on jo ihan sopivan iso, haluaisin palata työelämään. 

Bändihommat olis kivoja, harrastuksena. Pääsääntöinen ammatti ihan hukassa. Mikään ei tunnu omalta.  Vinkkejä?  

Ai kaikella tarkoitus?

Olen todella alkanut miettiä, onko kaikella todella tarkoitus.

 Yleensä lohduttaudun tuolla ajatuksella, jos jotain ikävää tapahtuu. Että "Kaikella on tarkoitus". No nyt olen sitä mieltä, ettei todellakaan ole. 

Me ollaan tällä hetkellä "kodittomia". Kuulostaa hurjalta, mutta lainausmerkit on sen takia, että kyllä meillä on asunto, jossa me voitaisiin asua. Mutta me ei pystytä. Lisäksi me asutaan nyt minun vanhempieni luona ja tämähän on ollut minun lapsuuteni koti, eli kyllä meillä jonkunlainen koti siis on. 

Me muutettiin VVO:n asuntoon. Muuttaessa siellä oli todella likaista ja sotkuista. Kävin jokaisen huoneen läpi jynssäten juuriharjalla joka paikan. Kaikkialta irtosi hirveä määrä ruskeaa likaa ja vaikka kuinka pesin lattioita, valkoiset sukat olivat parin tunnin kävelemisen jälkeen ihan mustat pohjista. 

tämä kuva on meidän edellisestä kodista. Se oli rakas, mutta meidän perheelle jäi pieneksi. 

Kävin kylpyhuoneen läpi harjalla kuuraten ja lisäksi vielä höyrypesuria käyttäen. Siis se lian määrä. Hyi hitsi. Lisäksi maalattiin koko asunnon seinät, nekin oli hirveän näköiset. 

Siivosin siis viikon, päivittäin monta tuntia. Päätettiin sitten muuttaa sinne asumaan. 

Aloin voida pahoin. Yskin niin, että jouduin välillä oksentamaan. Yskästä ei meinannut tulla loppua. Olin flunssassa, vaikka olin parantunut viikkoa aikasemmin jo yhdestä flunssasta. Mua huimasi ja särki päätä,mitkään lääkkeet ei  auttanut. 

Soitin vanhemmilleni, että tulevat auttamaan minua lapsen kanssa, sillä makaan sängyssä pääkivuissa. Äitini oli hetken asunnossa ja meinasi saada paniikkikohtauksen, sillä asunnossa oli niin huono ilma. Ikkunat avattiin, mutta eipäs se kauheasti auttanut. Isä hieroi mun hartiat ja pään. Ei auttanut, olin silti kipeä.

Päätettiin mennä vanhempieni luo yöksi. Kaikki oireet katosi aamuun mennessä. Myöhemmin menin käymään asunnolla ja oireet palasi 3 tunnin aikana takaisin. Sen jälkeen en ole asuntoon enää mennyt. 

VVO ei ota vastuuta. Ei aio tutkia mikä meidät siellä sairastuttaa. Me irtisanottiin asunto ja siihen on jo uudet asukkaat valittu. Tosin meidän täytyy maksaa lokakuun vuokra.  Me ei todellakaan haluta ottaa riskiä, että sairastutetaan tuossa läävässä meidän lapsi. 

Benkun oireet oli tuossa asunnossa tukkoisuus, levottomuus ja itkuisuus. Oireet loppui, kun tulimme vanhempieni luo. 

Mikä tarkoitus tällä on? Nyt me joudutaan vuokraamaan 6kk ajaksi asunto, sillä pääsemme muuttamaan omaan omistusasuntoon 1.4. 

Onneksi tuleva ikioma koti on varmasti terve. 

Takaisin täällä!

On mennyt hävettävän paljon aikaa, kun viimeksi tänne olen kirjoitellut. Jotenkin en ole löytänyt päivästä aikaa koskaan kirjoittamiseen, vaan kaikki muu on mennyt aina edelle. Tosin eipäs päiviin juuri muutenkaan mahdu omaa aikaa ja silloin kun sitä on, haluaa vain olla. Löhötä sohvalla ja katsoa telkkaria. Juoda lasi viiniä.  

Mitä meille kuuluu nykyään? 

Me muutettiin. Taas. Meidän piti aluksi muuttaa isompaan asuntoon vuokralle. Ja niin tehtiin. Mutta kun sopimus oli tehty ja muutto oli lähellä, löydettiin ihan oma koti. Se tosin valmistuu vatsa maaliskuussa 2017. Oltaishan me jaksettu siihen asti tuolla pienemmässäkin asunnossa olla, mutta kun kerettiin jo tehdä sopimus.. Asutaan nyt sitten 7kk ns. väliaikaisessa asunnossa. Voitko kuvitella, että hieman ärsytti muuttaa? 

Meidän tuleva koti on osake keskeltä keskustaa. Näppärä 60m2 kolmio. 

Benjamin on jo vähän yli 1 vuotias. Kiipeilee, sanoo monta sanaa, kävelee jonkin verran, mutta konttaa suurimman osan kuitenkin. Pieni ja pippurinen kaveri. Vähän päälle 70cm pitkä ja painaa noin 9kg. 

Tosiaan, kuten mainitsin, Benjamin rakastaa kiipeillä. Hän osaa kiivetä mm.keittiönpöydälle ja mummolan matkasängystä pois. 

Lisäksi tietenkin nämä tavalliset sohvalle kiikkuminen, liukumäkeä väärään suuntaan kiikkuminen.. Ihan mihin vaan voi kiikkua, niin sinne mennään. Saa olla silmät selässäkin vanhemmilla. 

Sanoja tulee:

Äiti, isi, mummo, pappa, täti, Lotta, Oliver (ovivei), kissa, kenkä, kakka, aijjaa, hei hei, ei, joo...

näitä on kyllä jo aika monta! 

Benjamin rakastaa kylpemistä, imurilla leikkimistä, autolla ajamista ja autoilla leikkimistä! 

potkuauto Veken kalusteesta. maksaa muistaakseni 39e.

Toivottavasti nyt olisi enemmänkin virtaa kirjoittaa tänne. Kertoa vähän miten meidän vauvavuosi sujui! 

mukavaa sunnuntai-iltaa! 

- Mari - 

Tissiongelma.

Meillä on ollut tosi paljon kaikkea, enkä ole joutanut edes koneelle. Olikohan mulla melkein viikon tietokone kokonaan kiinni, enkä ole sitä kerennyt edes laittaa latautumaan.  Nyt kun mies nukkuu, Benkku nukkuu, kämppä on siisti ja ruoka tulossa, joudan istua tähän ja kirjoitella kuulumisia.

Meidän pienokaisella ei meinannut alkaa paino nousta toivotusti, joten ollaan käyty neuvolassa painokontrollissa ja olen ollut melko huolissani.  

Syy kuitenkin loppupeleissä oli niinkin pieni (suuri mulle), että maitoa tulee rinnoista jäätävällä voimalla, ettei Benkku saa syödyksi kunnolla. Nielee paljon ilmaa ja siitä syystä sitten pulautteli about 20krt päivän aikana. 

Yks päivä päätin testata, että pumppaan rintamaidon ja annan sakeuttajan (tekee maidosta paksumpaa) kanssa tuttipullosta. Nyt sitä ollaankin jatkettu jo yli viikon ajan. Painoa on tullut abouttiarallaa 500g viikon aikana. Miettikää! Ennen sitä painoa tuli kuukaudessa sen 600g! 

Suihkutissit on ns. positiivinen ongelma. Mulle se ei ole missään vaiheessa ollut positiivinen ongelma, vaan hyvin inhottava ja negatiivinen. 

- Sen takia mulla on ollut kolme kertaa rintatulehdus

- Vauva ei ole kasvanut kunnolla, koska maito tulee paineella ja nielee ilmaa liikaa. Eli pulauttelee kaikki ulos. 

- Kaikki suihkutissihoidot on testattu, eikä mikään auta kuin hetkellisesti.

- Rinnat on kokoajan ihan täynnä ja pinkeät.

- Jos pumppaa, että helpottaa, tilaat lisää maitoa. (ei hyvä.)

- Jos et pumppaa, vauvan on vaikea imeä liian täynnä olevaa rintaa. 

- Joka paikka ihan maidossa. 

- Joka paikka ihan pulkussa.

- Masuvaivoja vauvalla.

- Kakan koostumus litkua ja vaahtomaista.

Nyt kun ollaan siirrytty pullolle, niin suurin osa näistä on helpottanut. 

- Ei rintatulehdusta

- vauva kasvaa pikavauhtia

- suihkutissihoitoja jatketaan ( toiveena vielä rinnalle paluu ) 

- Kun vauva ei tilaa maitoa, ei sitä niin paljoa enään tule, joten rinnat ei ole enään niin täynnä kokoajan.

- Pulauttelu vähentynyt about 5krt päivässä. (max) 

- Kakkakin on normaalia sinappimaista liisteriä, joka ei meinaa irrota millään iholta! JES! 

                                          Nyt ruoka on valmista ja vauvakin heräsi!

Kuulumisia

Miksi just äitiysloma? Kuka sanoo, että tämä on lomaa? 

Lomalla ei stressata, eikä tarvi herätä aikaisin, tai keskellä yötä. Voi vaan olla. Ei vauvan kans voi vaan olla. 

Meidän Benkku on kyllä aika helppo tapaus.

Nukkuu yöt yhdellä herätyksellä, joskus ilman sitäkin. Nukkuu päivisin pitkiä päiväunia. Syö hyvin. Kasvaa hyvin. 

Meillä on ikää nyt 2kk ja 2 viikkoa. 

Siivosin taannoin melkein kaikki 62 kokoiset vaatteet pois vaatekaapista ja laitoin sinne 68. Uskomatonta kuinka nopeaa tuo pieni vauva kasvaa. 

Meillä menee edelleen koon 62 housut, mutta Benkun selkä on niin pitkä, että ei mahdu mitenkään päin enää 62 bodyt.  Tällä hetkellä pojalla on pituutta 61cm näin kotimitalla mitaten. 

Meillä on torstaina neuvola, tällainen ns. kontrolliaika. Painoa ei ollut tullut toivotusti, joten sitä nyt seuraillaan. Johtunee joko runsaasta pulauttelusta tai tuosta nopeasta pituuskasvusta. 

Me otettiin käyttöön maidonsakeuttaja. Mutta hitsi sen kans värkkääminen on raskasta hommaa. 

- Ensin maito pumpataan ( aina ei edes saa sitä vertaa pumpattua mitä tarvis )

- Jos maito joutuu seisomaan hetken, niin se pitää ennen syöttöä lämmittää vesihauteessa noin 40 asteiseksi. 

- Kaadetaan yksi mittalusikallinen sakeutusjauhoa

- sekoitetaan

- annetaan sakeutua 5 min

- annetaan vauvalle.

Tähän koko hässäkkään menee ainakin 10-15min ja siinä vaiheessa itkupotkuhuutoraivarit on sellaset, että se on tissi suuhun ja sakeutusaineet jää purkkiin. Sitten puklataan 8 bodya,  äidin 7 paitaa ja kahdet rintaliivit. Hyvällä tsäkällä puklut on myös matolla. No maitoahan se vaan on, mutta kyllä se ärsyttää vauvaa ja mammaa ku bodya pitää olla vaihtamassa kokoajan. Kukaan märällä vaatteella halua olla. 

Meillä kakataankin nykyään joka aamu. Siinä kun vanhemmat syö aamupuuroa, istuu Ben omassa tripp trapp tuolissaan ja ähisee. Välillä kuuluu kunnon PRUUT ja sitte haisee. Se joka menettää ensin ruokahalun, menee siivoamaan vauvan kakat. 

Tänään aamulla ei tullut lämmintä vettä. Mulla oli sinappipeppuinen vauva sylissä ja oottelin käsi hanan alla, milloin alkaa tulla lämmintä vettä. No ei tullut. Siinä ku 5 min venailin, että alkaa tulla lämmin vesi, vauva pyöri niin, että mun neulekin on nyt kakassa. Ja vauvan kakka ei tunnetusti niin vaan irtoa vaatteista. 

Menipä taas kakkajutuiksi.

Mutta eipä mulla muuta asiaa oikeastaan edes ole, ku noita kakkajuttuja vaan. Haittaakse? 

Voi kakka.

Benkku panttas kakkaa tasan viikon. Menneeseen viikkoon kylläkin mahtui ainakin tuhat haisevaa pierua. Että ihan tervetullut tuo plörö olikin. Meinaan vähän hävetti olla kylillä, ku vauva piereskelee sellasia leijoja, että kaikki varmasti luuli, et ne oli mun.

Tämä aamu on ollut yhtä itkua. Mikään asento ei ollut hyvä, syli ei ollut hyvä, massua kipristi. Meillä on Fbssä aivan paras yhteisö, jonne kuuluu Elokuussa 2015 syntyneiden vauvojen äitejä. Tai oikeastaan meillä kaikilla oli la elokuussa. Toisilla tuli aiemmin ja toisilla myöhemmin vauvat. No, jokatapauksessa. Siellä meidän yhteisössä sitten valitin meidän kakkaongelmasta ja sain heti paljon hyviä vinkkejä. Paras niistä oli ehdottomasti vauvahieronta, jonka toteutin ja sieltähän se pahanhajuinen paprikamajoneesin näköinen kakka tulla tupsahti. Tai ei tulla tupsahtanut. Äidillä ja vauvalla oli molemmilla naamat punasena ja yhdessä väännettiin sitä torttua tulemaan. (Minä henkisesti..)

Jos jollain muksu panttaa kakkaa tai masu on kovasti kipeä, voi tämän hieronnan suorittaa ihan kuka vaan! Isommallekkin lapselle sopii tämä.

Vauvahieronta

Nyt sitten ollaan hyvin tyytyväisiä, vauva sekä mamma.

Muuten meille kuuluu hyvää. Pikkuhiljaa yöt alkaa sujumaan paremmin. Viime yönä Ben heräsi kerran syömään (klo 04) ja toissayön hän nukkuaposotti kokonaan ilman syöttöjä. Jospa nämä yöt alkaisi tästä sujumaan paremmin.

Kotona olen touhunnut sen verran, että kieputtelin huonekaluja ympäriinsä. Täällä kun viettää paljon aikaa, niin haluaa muutosta vähänväliä.

Nyt meillä näyttää tältä:

Ennen sitä meillä näytti tältä:

Ja silloin ku muutettiin näytti tältä:

Mulla on kova sisustusinto päällä ja aionkin suunnata tänään Anttilaan ostamaan yhden lampun ja ehkä uudet verhot olkkariin.

Meillä on kaikissa kuvissa sama sohva, mutta toisissa siinä on päällä tollanen pestävä valkoinen päällinen. Hirmu kätevä juttu. 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!