Vauva-arki

Kiitos paljon onnitteluista kaikille. <3

On ollut hauska kuulla, että moni lukee tätä blogia! Ihan tosi kivaa.

Meidän poika on nyt 3 viikkoa ja 2 päivää vanha ja meidän vauva-arki on lähtenyt rullaamaan oikein mallikkaasti. Mamma on vähän väsynyt. ;)

Mulla on ollut tässä 10 päivän ab-kuuri päällä ja se on aiheuttanut vauvalle mahavaivoja. Cuplatonit ja maitohappobakteerit on käytössä, mutta silti kovin on masuvaivainen ollut. Onneksi eilen loppui tuo ab ja päästään normaaliin arkeen takaisin.. (toivottavasti vähemmän masuvaivaiseen) 

Yöt meillä nukutaan ihan semihyvin, eli heräillään 1-2 kertaa syömään. Tosin nyt on jäänyt muutamana edellisenä yönä unet 3-4h. Huh hei.

Ensi viikonloppuna meillä on kastejuhlat ja vauva saa nimen. Kavereiden ja sukulaisten tiedossa nimi jo onkin, eikä se mikään salaisuus koskaan ole edes ollut, mutta laitan sen kokonaisuudessaan tänne sitten samalla kun kirjottelen ristiäiskuulumisia. :)

Vauva-arjessa on yllättänyt muutama asia.

- Vaippojen määrä. Jestas tuo poika kakkaa paljon!

-Hormoonit. Niiden avulla jaksaa. Ja niiden takia jokainen asia itkettää.

-  Rinnat. Jösses tätä maitoa riittäis vaikka koko suomen vauvakatraalle.

( tiedän, että luovutus olisi ehdottoman hieno asia, kun maitoa tulee yli oman vauvan tarpeen, mutta minun kohdalla sitä ei voi toteuttaa. Harmillista.)

- Vauvan itku. Voi miten sydäntä särkevää on kuulla oman vauvan itkua ja kun heti et keksi mikä on hätänä. Niin lohdutonta! <3 

Ihan hullua ajatella, että ensi viikolla vauva on jo kuukauden ikäinen. Tuntuu, että eilen vasta synnytin! Toisaalta taas tuntuu, kuin tuo pienokainen olisi ollut aina tässä. Miten tyhjää minun elämä onkaan ollut ilman omaa lasta! 

Toki tähän vauva-arkeen kuuluu myös pelkoja. Käyn katsomassa useasti vauvan nukkuessa, että hän hengittää ja olen alkanut jo miettiä niitä aikoja, kun joudun pienen laittamaan kouluun. Pelottaa osuuko meidän kohdalle se kaikkien vanhempien kammoksuva koliikki ja kasvaako vauva ihan normaalisti. 

Nämä kaikki on ihan normaaleja äidin pelkoja. En koskaan tiennyt, että jotain voi rakastaa näin paljon. 

Mukavaa sunnuntaita! <3 

Meille syntyi poika!

7.8.2015 klo 12:02

poikavauva syntyi. 

01:30 kylkeä kääntäessä meni lapsivedet. Herätin J:n ja sanoin, että se on menoa nyt. Lapsivesi oli vihreää, joten meidän piti heti lähteä synnärille. Tuli aika yllätyksenä miten paljon tuota lapsivettä oikein oli. Tuntui, että miten ihmeessä mie tämän kanssa lähen mihinkään ku vuodan kokoajan _paljon_.  Ei auttanu muuta ku laittaa sata sidettä pöksyihin ja kaksi pyyhettä pepun alle ja mennä. 

Sattui hyvä tsägä ja mun kaverin äiti oli kätilönä ja otti meidät vastaan tarkkailuhuoneeseen. Samantien synnytys käynnistyi myös supistuksien myötä. Alkutilanne oli 2cm kohdunkaulaa ja 1 cm kohdunsuu auki. Siinä oltiin käyrillä hetki ja sain antibioottitipan. 

Siirryttiin puolen tunnin jälkeen synnytyssaliin, sillä supistuksia tuli jo hyvään tahtiin, 5min välein. J laittoi vielä nukkumaan ja itse sinnittelin suppareiden kanssa. Sain kipupiikin sittemmin joka helpotti huomattavasti. 

06:00 olin 3cm auki ja aloin olla aika kipeä. Suihku auttoi ihan vähän, mutta eipä enään kovin paljoa. Mun ajatus oli, että ei todellakaan epiduraalia eikä ilokaasua. Ne ei varmasti sovi minulle. 

En muista tarkkaan, mutta siinä sinnitellessäni jonkin tovin, minulle laitettiin kohdunkaulanpuudutus. Silloin taisin olla jo 8cm auki ja supistukset oli todella kivuliaita. Se auttoi vasemmalle puolelle ja tunsin supistukset oikealla puolella. Samalla mun oikea jalka alkoi mennä todella kipeäksi nivusista. 

Paikalle pyydettiin lääkäri pistämään joku toinen puudutus, mutta kun sitä alettiin laittamaan, tuli mulle kova tarve ponnistaa. No siinä sitten alkoikin ponnistusvaihe ja se oli helpon synnytyksen helvetillinen loppu. 

Sain ponnistettua vauvaa ulos niin, että hiukset näkyi. Tunnin jälkeen minkäänlaista muutosta ei tapahtunut, vaikka kuinka yritin. Väsyin totaalisesti. Itkin ja huusin, etten enään jaksa. Paikalle pyydettiin jälleen lääkäri. Minulle laitettiin jotain puudutusainetta. Jotain suihkutettavaa. Taisin saada myös pudendalpuudutuksen jossain vaiheessa, mutten muista milloin. (vai oliko se se,joka piti laittaa, muttei keretty?) 

Lopuksi vauva saatiin ulos leikkaamalla väliliha ja käyttämällä imukuppia. Jestas mikä tuska! 

Synnytys kesti 8,5 tuntia. Ponnistusvaihe 1h 15min. 

Vauva painoi 3625 g ja oli 49cm pitkä. 

Napanuora oli vauvan kaulan ympärillä ja siitä syystä lapsivesi oli vihreää. Sain hetkeksi vauvan syliin, kunnes hänet vietiin lämpökaappiin köllöttelemään. 

Vähän yli viikko nyt eletty vauva-arkea ja kyllä tämä on ihanaa! :) Meidän poika herää yöllä 1-2 kertaa syömään ja on muutenkin oikein rauhallinen ja reipas. 

<3

kuulumisia

Täällä taas!

Tänään on raskausviikkoja hurjat 39+5, eli torstaina on laskettu aika ja viikkoja siis tasan 40. 

En oikeastaan enään jaksaisi olla raskaana, sillä pikkuinen on jo niin iso, että alkaa olemaan ihan kaikki perus jutut niin vaikeita tehdä, että se turhauttaa. Lisäksi voin kokoajan pahoin ja olen kuin valaskala! Ah, raskaus. Ei tule ihan heti ikävä. :) 

Kaikki olisi kuitenkin ihan valmiina täällä vauvalle, kunhan hän vain tahtoisi tulla pois pienestä yksiöstään. Nyt torstaina kun on LA, on myös viimeinen neuvola, jossa sitten aletaan katselemaan yliaikaiskontrolli aikaa. Eli jos vauva ei ala itse tulemaan, niin synnytys käynnistetään. Sitä en kyllä yhtään haluaisi, sillä yleensä käynnistetyt synnytykset on kivuliaampia kuin nämä ihan luonnollisesti käynnistyneet. Varsinkin kun minulla on toiveissa luomusynnytys. 

Mitäs tämä luomusynnytys sitten on? 

- Ei lääkkeitä eikä puudutuksia. 

Sen sijaan on mahdollisuus kuumaan suihkuun, kylpyyn, akupunktioon, kauratyyny, hieronta, aquatipat.. 

 Kävin pelkopolilla jokin aika sitten ja me suunniteltiin kätilön kanssa tuleva synnytys, mikäli kaikki menee hyvin. Eli ihan normaali synnytys ilman komplikaatioita. Toki sanoin, että jos kivut menee "yli" tai mulla loppuu voimat, niin sitten saa laittaa paikallispuudutteen alapäähän. Epiduraalia minulle ei tulla laittamaan, ei missään nimessä. 

Pyrin olemaan kotona mahdollisimman pitkään, jos synnytys lähtee käyntiin supistuksilla. Jos taas vesien menolla, pitää mennä sairaalaan samantien, sillä minulle laitetaan antibioottitippa. 

Vauvan pää on ihan todella todella alhaalla, joka tekee kävelystä yhtä ankkakävelyä... Näytän siis idiootilta tuolla heiluessani, tiedän. Kävelkääpä ite kokonainen vesimelooni haaroissa. 

Kuviakin laittaisin, mutta jostain syystä tämä ei nyt oo mun kans yhteistyössä! höh. 

Morjens! <3