Kiitos paljon onnitteluista kaikille. <3
On ollut hauska kuulla, että moni lukee tätä blogia! Ihan tosi kivaa.
Meidän poika on nyt 3 viikkoa ja 2 päivää vanha ja meidän vauva-arki on lähtenyt rullaamaan oikein mallikkaasti. Mamma on vähän väsynyt. ;)
Mulla on ollut tässä 10 päivän ab-kuuri päällä ja se on aiheuttanut vauvalle mahavaivoja. Cuplatonit ja maitohappobakteerit on käytössä, mutta silti kovin on masuvaivainen ollut. Onneksi eilen loppui tuo ab ja päästään normaaliin arkeen takaisin.. (toivottavasti vähemmän masuvaivaiseen)
On ollut hauska kuulla, että moni lukee tätä blogia! Ihan tosi kivaa.
Meidän poika on nyt 3 viikkoa ja 2 päivää vanha ja meidän vauva-arki on lähtenyt rullaamaan oikein mallikkaasti. Mamma on vähän väsynyt. ;)
Mulla on ollut tässä 10 päivän ab-kuuri päällä ja se on aiheuttanut vauvalle mahavaivoja. Cuplatonit ja maitohappobakteerit on käytössä, mutta silti kovin on masuvaivainen ollut. Onneksi eilen loppui tuo ab ja päästään normaaliin arkeen takaisin.. (toivottavasti vähemmän masuvaivaiseen)
Yöt meillä nukutaan ihan semihyvin, eli heräillään 1-2 kertaa syömään. Tosin nyt on jäänyt muutamana edellisenä yönä unet 3-4h. Huh hei.
Ensi viikonloppuna meillä on kastejuhlat ja vauva saa nimen. Kavereiden ja sukulaisten tiedossa nimi jo onkin, eikä se mikään salaisuus koskaan ole edes ollut, mutta laitan sen kokonaisuudessaan tänne sitten samalla kun kirjottelen ristiäiskuulumisia. :)
Vauva-arjessa on yllättänyt muutama asia.
- Vaippojen määrä. Jestas tuo poika kakkaa paljon!
-Hormoonit. Niiden avulla jaksaa. Ja niiden takia jokainen asia itkettää.
- Rinnat. Jösses tätä maitoa riittäis vaikka koko suomen vauvakatraalle.
( tiedän, että luovutus olisi ehdottoman hieno asia, kun maitoa tulee yli oman vauvan tarpeen, mutta minun kohdalla sitä ei voi toteuttaa. Harmillista.)
- Vauvan itku. Voi miten sydäntä särkevää on kuulla oman vauvan itkua ja kun heti et keksi mikä on hätänä. Niin lohdutonta! <3
Ihan hullua ajatella, että ensi viikolla vauva on jo kuukauden ikäinen. Tuntuu, että eilen vasta synnytin! Toisaalta taas tuntuu, kuin tuo pienokainen olisi ollut aina tässä. Miten tyhjää minun elämä onkaan ollut ilman omaa lasta!
Toki tähän vauva-arkeen kuuluu myös pelkoja. Käyn katsomassa useasti vauvan nukkuessa, että hän hengittää ja olen alkanut jo miettiä niitä aikoja, kun joudun pienen laittamaan kouluun. Pelottaa osuuko meidän kohdalle se kaikkien vanhempien kammoksuva koliikki ja kasvaako vauva ihan normaalisti.
Nämä kaikki on ihan normaaleja äidin pelkoja. En koskaan tiennyt, että jotain voi rakastaa näin paljon.
Mukavaa sunnuntaita! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti