Raskausviikko 29

Minun vasta on taas kasvanut niin, että sen itsekin huomaa. Vieraat tottakai huomaa helpommin tuon pötsin kasvun, kun taas itse sitä katsoo päivittäin, niin välillä tuntuu ettei siinä tapahdu muutosta.

Mulla alkoi pari viikkoa sitten ihan kauhea närästys, joka aluksi pysyi aisoissa rennien avulla. Viime viikolla jouduin kuitenkin soittamaan neuvolaan ja pyysin reseptillä närästyslääkettä, kun rennietä alkoi menemään kymmenen tablettia päivässä ja heräilin öisin silti kauheaan närästykseen. Sain omeprazolia ja se on kyllä nyt auttanut tosi hyvin.


Harmikseni olen myös joutunut jälleen koivuallergian uhriksi. Siedätyshoito lopetettiin raskauden ajaksi, koska se vaikuttaisi huonolla tavalla vauvaan. Sitä nyt sitten jatketaan imetyksen jälkeen, jos tää kesä on vielä tuskaa. Samalla multa kiellettiin allergialääkkeet, lukuunottamatta reseptillä saatavaa nenäsumutetta. Kyllä huomaa, että koivu tosiaan on alkanut kukkia, kun aamuisin olen ihan tukossa ja ristiallergioita alkaa taas ilmaantua esim. mansikoiden suhteen.

Vielä kun tuo heinä alkaa kukkia, jolle olen todella allerginen ollut, niin saan vasta tietää millanen tää kesä tosiaan tulee olemaan. Toivon siis sateista kesää, jotta tuo pöly aina laskisi ja mulla olisi helpompi olla.

Ihana huomata, kuinka pienokaisella on jo oma rytmi tuolla masussa. Meillä herätään kuuden aikaan aamulla ja olen silloin todella nälkäinen. Vaikka olisin syönyt kokonaisen joulukinkun illalla, niin aamulla tuntuu, kuin en olisi saanut ikinä ruokaa. Vauva siis kuluttaa paljon, kun kasvaa. No, eipäs se kyllä haittaa kun tietää mihin se kaikki energia siitä ruuasta menee! Saa nähdä kuinka potra poika sieltä elokuun alussa tulee. Toivotaan, ettei ainakaan yli 4kg...


Monesti väsähdän ennen aamu 10 ja mun on pakko saada ottaa unet. Silloin myös vauva rauhottuu, eli nukahtaminen on helppoa. Illalla nukkumaan mennessä vauva herää treenaamaan nyrkkeilyä, meinaa kyljellään makaaminen olla aika vaikeaa. Pienen jalat ja kädet ovat kuitenkin jo niin voimakkaat, että tuntuu todella hassulta ja jopa kipeältä potkut ja muut liikkeet.

Hoikasta kropasta on sen verran ollut hyötyä, että olen alkanut tuntea vauvan liikkeet rv 16. Moni on alkanut tuntea vasta tässä vaiheessa raskautta, kun taas itselle ne on ihan arkipäivää.
Tuumin, että jos vauvalla voisi olla raskaudenaikainen adhd mahasssa, niin meidän B:llä varmaan olisi. Ei ole päivääkään, ettei poika heiluisi tuolla ja pukkais pepulla oikeaa kylkeä ja raajoillaan vasenta. Mun maha tekee välillä sellaista aaltomaista liikettä. <3

Toivottu vauva.

Mulle on ollut aina ollut todella selvää, että minusta tulee äiti. Oikeastaan tiesin pienestä asti, että tulen saamaan enemmän kuin yhden lapsen. Tiedän sen edelleen ja haluan pikku B:lle sisaruksen. Moni sanoo, että "hoida nyt aluksi se yksikin lapsi" yms. Joo, kyllä mie lapseni hoidan, ei hätää.

Mutta tämä aika, ennen kuin olen tullut raskaaksi on ollut mulle super rankkaa välillä. Mie halusin jo ensimmäisen poikakaverin kans lapsen, hah, onneksi ei kuitenkaan ollut silloin ajankohtaista. Ei sillä, mutta nyt mun vauvalla on maailman paras mahdollinen isä, mitä vaan voi lapsella olla. Enkä siis vähättele muita isejä ollenkaan. Okei no joitain saatan.

Kun mentiin naimisiin kesällä 2013, halusin heti nyt tässä vauvan, mutta silloin J oli sitä mieltä, että ei vielä. Me käytiin sen takia monet monet keskustelut ja itseasiassa se ajoi osittain meidän suhteen kriisiin. Mie halusin perustaa perheen, mutta mies ei ollut vielä valmis. Tiedättehän te tämän kuvion. Annoin asian olla, silti iltaisin ja päivisin ja öisin mietin ja haaveilin omasta pienokaisesta.

Mun sisko sai pienen pojan sitten kesällä 2014 ja se osittain pahensi ja helpotti mun vauvakuumetta. Samalla J huomasi, kuinka olisikaan ihana kun olisi oma pieni käärö.

Sitä kun kovasti haluaa vauvan ja sitä yrittää, ei sitä sitten kuulu eikä näy. Sekin oli hemmetin rankkaa. Sitte mie luovutin. "Maailmaan ei haluta mun vauvaa, ihan sama. Ei minusta olisi edes siihen." Tuntui, että kaupungilla kaikilla oli oma vauva ja multa kysyttiin kokoajan milloin meille tulee vauva. Eräs nainen kysyi " Joko te oletta Jn kanssa vauvaa haluamassa?" silloin ekan kerran sanoin surullisenvihaisesti, että "kyllä, mutta lapsia ei tehdä, niitä saadaan."

Sitten se päivä koitti. Ja nyt mun masussa kasvaa meidän pienokainen.

Tämä vauva on niin suuresti toivottu ja haluttu, että mie olen ehkä mennyt vähän sekaisin tästä. Hamstraan vaatteita ja hypistelen niitä itsekseni. Puhun ja laulan vauvalle massuun päivittäin ja luulen ehkä välillä olevani jopa vähän höpsähtänyt. Tai no niinhän mie olen. Ainakin voin sanoa pikku Blle, että hän on todella toivottu ja haluttu lapsi. Oikeastaan en ole halunnut ikinä mitään niin paljon.

<3

Pikku B:n vaatteita

Mulla on osa noista vaatteista tuolla vaatehuoneessa. Ihan vain siksi, että nostan toisinaan ne olohuoneen lattialle ja hypistelen niitä..  Vaatteita mulla on ihan järjetön määrä, niinkuin olen jo aiemmin kertonut. Suurin osa niistä on nyt varastossa ja tietenkin vain nämä pienimmät vaatteet laitan kaappiin näin aluksi.

Kenkiähän vastasyntynyt ei sinänsä tarvis, mutta katsokaa nyt miten ihania. Olihan nuo ihan pakko ostaa <3

B syntyy luultavasti elokuun alkupuolella, joten ihan kauhean lämpimiä vaatteita mulla ei ole hänelle ostetuna. Pari fleecepukua kuten kuvassa näkyy ja sitten yksi karvapuku tietenkin. Sitten kun alkaa olemaan kylmemmät ilmat, niin toinen on jo vähän isompi poika.  

Ainakaan housut ei lopu lapselta kesken! On mistä valita. Ja tosiaan, kun tässähän ei ole kaikki nämä pienimmät vaatteet, vaan ihan muutama.. Hups. Nuo hupparit on niin ihania, että en ehkä kestä.  Toisaalta ollaan ajateltu niin, että parempi, että on liikaa vaatetta kuin liian vähän. Luultavasti ensimmäisellä viikolla ei kiinnosta kauheasti pyykätä ku kaikki aika menee pienokaisen kanssa. 

Nuo ihanat valkoiset villatumput ja tossut on siskon pojan kastelahja. Nyt B saa pitää niitä ja sitten taas laitetaan jemmaan. :) Muutenkin ihan kivasti sukkia ja käsineitä vauvalla. 

Eilen meillä oli neuvola ja poitsulla oli ihan tosi hyvä sydämensyke. Pulssi nousi ja laski 145-150 kieppeillä. Kuulemma enemmän huolestuttavaa olisi, jos pulssi olisi kokoajan samanlainen. 

Tänään sitten käytiin lääkärissä ja sain sairaslomaa tuonne mammaloman alkuun asti. Tosiaan tänään on taas supistellut aamulla vähän kipeämmin, niin tietää, ettei nyt pidä ollenkaan riekkua missä sattuu ja tehdä fyysistä työtä, vaan ihan lepäillä ja rauhoittua. Onneksi nuo supistukset on niin epäsäännöllisiä eikä kuitenkaan kauhean kipeitä, niin ei ole mitään huolta ennenaikaisesta synnytyksestä. 

Kävin viimeviikolla myös ostamassa vihdoin raskausajan tukivyön, joka on oikeasti ollut suuri apu! Ihan mahtava juttu. Pitää selkälihaksien apuna tuota kohtua kuosissa. :) Meinaan se painaa jo ihan mukavasti. Vauvakin on jo 1kg kokoinen pötkylä. 

Raskauspukeutuminen

Mulle on ollu alusta asti aika selvää, että haluan pukeutua oman tyylini mukaisesti, vaikka raskaana olenkin. Olen ostanut kolmet äitiyshousut, yhdet leggissit ja yhdet sukkahousut. Kaikki muut vaatteet on vanhoja tai uusia, mutta ei kuitenkaan mammavaatteita.

Osaksi ehkä sen takia mulla ei ole äitiysvaatteita, koska niitä on Rovaniemellä VAIN H&M:llä. (korjatkaa jos olen väärässä) Eli tuota valinnanvaraa ei kauheasti ole. Kaikki mun mammavaatteet on siis sieltä. Housut on minusta tosi kivoja. Tosin kahdesta housusta olen itse kaventanut lahkeet, koska mun tyyliin ei sovi tiukat housut jotka levenee lahkeihin.

Kyllä harmittaa kierrellä kirppiksiä ja huomata kuinka ihania kesähepeneitä porukka on laittanut myyntiin ja itselle ei mene päälle tai mahan kanssa ei sovi. Meinas tulla itku eräs päivä kun oli niin ihana mekko, mutta siinä tuli just massun päälle sellainen kohta, että ei passannu. Tai sitten jumpsuit, minkä sisko osti, oli niin ihana. No.. Olisitte nähny sen mun päällä.. Hah. :D Tosiaan nuo kirppisjutut on ihan ehoton ykkösharrastus mulla ja siskoilla. Rakastetaan kierrellä ja tehdä löytöjä. :) Niin terapeuttista! 

Aina silloin tällöin olen jaksanut laittautua myös juhlahumuihin ja silloinkin käytössä on pitkälti omat vaatteet. Tosin niinkuin tuossa alimmassa kuvassa mulla on omat ihan ykköshousut jalassa, niin ne olen jo nostanut yläkaappiin, sillä ne ei enään mene kiinni... Nyt kesää kohti ihan ykkösjuttu on nuo maximekot, mitä mulla on keskimmäisessä kuvassa.  Lyhyet mustat mekot on myös tosi ihania, niitä on myös mukava pitää.

Maxihameita mulla ei ole nyt ku vaan tuo yksi, jonka ostin viime kesänä. Eiku hei, onhan mulla toinenkin, mutta siinä on halkiot molemmin puolin tosi ylös, niin sitä ei oo vielä tullut käytettyä. Ehkä kesällä, jos menee vyötäröstä vielä päälle.  

Nahkatakit on kans ihan ykkösjuttu tänäkin keväänä ja kesänä! Helppoa, kun ei tarvii edes yrittää laittaa kiinni. Hah. Pitäisi käydä ostamassa farkkutakki kesää kohden vielä, kuulemma se on yks kesän suosikkijuttu! 

Muistakaa kanssaodottajat, että raskaus on vain lyhyt aika, kannatan, että pukeutuu mukaviin ja söpöihin vaatteisiin. Mie rakastan tuoda asuissa mahaa esille ja siksi mulla onkin paljon raitapaitoja.  Voi olla, että kesäksi käyn ostamassa ainakin parit shortsit, mikäli tuolla meidän h&m:llä sellaisia on. Tai no onhan siellä, mutta... :-D

Ai nautinko raskaudesta?

Moni sanoo mulle, että nyt pitää nauttia raskaudesta, koska sitä tulee ikävöimään kun vauva syntyy. Mie voin uskoa, että se on varmaan ihan totta, mutta nyt mie en kyllä nauti tästä. Mulle raskaus on ollu aika haastavaa aikaa fyysisesti. Henkisesti olen ollut kokoajan todella onnellinen ja iloinen tulevasta vauvasta.

Alussa alkoi pahoinvointi. Viikolla 6 aloin oksentaa ja sitä kesti viikolle 13 asti. Eli mie oikeasti oksensin, nukuin, itkin, oksensin ja nukuin 7 viikkoa. Se oli ihan tuskaa. Laihduin 3 kiloa, ja oli aika lähellä, ettei paino laskenut 49kg. Mulla ei pysyny mikään sisällä, ei välillä edes vesi. Sairaalaan en onneksi joutunut, sillä vaikka kaikki oksetti, pakotin itseni syömään säännöllisesti edes jotain pientä.

Viikot 14 - 20  tais olla sellasta suht mukavaa aikaa. Ei ollut vielä supistuksia eikä enään ollut pahoinvointiakaan. Silloin jaksoi touhuta ja tehdä. Nyt on ollut jo kolmisen viikkoa supistuksia, harjoitus-supistuksia, liitoskipuja, kohdun kasvukipuja ja lisäksi kun vauva potkii, niin vatsalihakset meinaa välillä venähtää. Ai että nautinko tästä?

Päivisin olisi ihanaa käydä lenkillä ja olla reipas, mutta urheilu kiellettiin viikolla 24. Vauvan on vielä hyvä pysyä masussa, eikä urheilu tekis ollenkaan hyvää. Normaalisti kuitenkin saan elää, eli en ole vuodelevossa. Tosin ihan normaalisti en voi elää, kun parin tunnin kaupungilla olemisen jälkeen jalat ja vatsa on niin kipeät, että ei voi muuta kuin maata sängyssä ja kärsiä. Kauratyynystä ja panadolista on tullu mun ystäviä. haha. Toivotaan, että pikku B pysyy masussa viikolle 37, sitte saa tulla miten tahtoo. :)

MUTTA! Kaikki tämä on kestettävissä, kun tietää, että saa elokuun alussa oman pienen käärön syliin.  Jokainen potku ja liike jotka tunnen, on maailman ihanimpia asioita. Siellä se pieni kasvaa ja kehittyy. <3

Tein eilen ja tänään vaunuverhoa rattaisiin, sillä mie en löytänyt (yllätys yllätys) mieleistä kaupoista valmiina. Minusta on kehkeytymässä kunnon marttakerholainen!

Pojatkin pääsi testaamaan vaunukoppaa. Tuo on kätevä, sillä kaikki kankaat saa irti ja aion pestä ne vielä ennenkuin vauva syntyy. Sitten pojat ei enää saakkaan mennä sinne. :) Voi söpöläiset!

Hankintoja.

Me ei valittu Pikku B:lle äitiyspakkausta, vaan saatiin äitiysavustusta kelalta 140e. Syy tähän on se, että mielestäni siinä äitiyspakkauksessa vauvanvaatteet ovat huonolaatuisia ja hassun mallisia.  Olen ostanut nettikirppiksiltä ja saanut vauvanvaatteita ihan hurjasti. Eli meillä on jo ennestään niin paljon vaatetta vauvalle, että ihan turhaan enään ottaisin mammalaatikkoa.

Asiat, joita meillä ei ollut, mitä äitiyspakkauksesta olisi saanut, oli kuumemittari. Me ostettiin sellainen, jolla lämpö mitataan otsasta. Silloin kun vauva/lapsi on kipeä, voi mitata kuumeen ilman, että vauvaan koskee. Minusta se on kätevää esim. kun vauva nukkuu. Ei tarvitse mitata pepusta ja odotella mittauksen tulosta, sillä tuossa se näkyy näytöllä sekunnissa.

Tässä on tällänen paketti, joka ostettiin ja vielä olisi noin 50e jäljellä tuota kelan tukea.

Eli me ostettiin Omron Otsakuumemittari, kaksi pakettia 1 koon vaippoja, kaksi pakettia 2 koon vaippoja, neljä tuttia, kaksi tuttipulloa, äidinmaidon korvike jauhot, nännivoide, tuttipulloihin nuo kumiosat, talkkia, puhdistuspyyhkeitä paketillinen, sinkkivoidetta, kylpyveteen pesuneste.

Lisäksi vielä ostoslistalla on imetystyyny, kylpyamme ja leikkialusta.

Tässäkin ongelmana on mun kriittisyys. Imetystyynyn pitäisi olla tuollainen neutraali ja söpö. 

Kylpyamme pitää nimenomaan olla valkoinen ja tuollainen johon vauvan saa köllöttämään.

Leikkialusta.  

Eilen bongasin fbstä ison laatikollisen vauvanvaatteita ilmaiseksi. Käytiin hakemassa se ja valittiin sieltä pikku B:lle sopivia vaatteita ja loput laitan kiertoon. 

Tuossa on puolet vaatteista, joita meillä jo on. Puolet on tullu tuon kuvan ottamisen jälkeen, joten meillä oikeasti ON vaatetta. Ei joudu olemaan lapsi alasti. ;) Hyvä juttu on se, että mun siskolla on myös poikalapsi, jolta tulee myös kovasti vaatteita sitä mukaan ku poitsu kasvaa. 

(Nämä ei siis ole niitä ilmaisia vaatteita, mitä fb:stä löysin. :)) 

Isot hankinnat me ollaan tehty jo aikaa sitten. Vauvalla on 

- Rattaat

-Kaksi turvakaukaloa

- pinnasänky

-sitteri

-syöttötuoli

-rintareppu

-untuvapussi talveksi

Odotan innolla, että päästään muuttamaan vielä ennen vauvan syntymää. Laitan sitten uuteen kotiin kaikki vauvakamat ja vaatteet paikalleen. Nyt ne on kaikki vielä tuolla alakerrassa varastossa.

<3

DIY pinnasängyn päiväpeitto ja reunapehmuste

Mulla on ollu jo kuukauden iso kriisi siitä, minkälaisen reunapehmusteen ja pussilakanat laitan vauvalle. Mulle on tärkeää, että myös vauvan sänky sointuu muun sisustuksen kanssa, joten nallekuosit ja muut vauvajutut oli nou nou.

Ihastelin netistä reunapehmusteita ja kammoksuin niiden hintoja. Halusin Färg & Formin pilvikuosisen pehmusteen, mutta For Real 60e maksaisin siitä ja käyttäisin sitä pinniksessä about 9kk.  Heh..

kuva lainattu

No me lähdettiin eilen siskoni kanssa eurokankaaseen katsomaan, jos löydettäis sopiva kangas ja tehtäis itse tuo reunapehmuste. Sain kaverilta ikealaisen pehmusteen, jonka päälle ostettiin vaan uudet kankaat. 

Samalla halusin pinnasänkyyn päiväpeiton, koska meillä on kaksi kissaa, jotka varmasti nukkuu siellä silloin kun vauva ei nuku. Helppo pitää sitten se vauvan peitto siistinä karvoista kun jättää päiväpeiton siihen päälle.  

kaverilta saatu reunapehmuste, siskolta sain vauvan täkin ja kankaat Eurokankaasta. Hintaa jäi koko hommalle noin. 17e.

Sitten vaan ompelemaan! 

 Levitettiin kangaspalanen lattialle ja käännettiin sivut niin, että toiselle puolelle jäi tuo täkki näkyiin. Sitten hurautettiin ompelukoneella kiinni.

VALMIS! Naurettiin, että meidän mummo, joka oli ammatiltaan ompelija, kääntyi varmaan haudassa monta kertaa tämän meidän urakan aikana.. Miettii varmaan, miksei opettanut meitä kunnolla ompelemaan.. Hah. :) 

Seuraavaksi vuorossa oli reunapehmuste. Me leikattiin kangas kolmeen osaan ja ommeltiin sitten kiinni toisiinsa ne palat. Kas näin. 

 

      

Seuraavaksi leikattiin kaksi 140cm palasta ja kolmas oli hieman lyhyempi palanen, 100cm.  Nuppineuloilla liitettiin kankaat toisiinsa kiinni (nurjalta puolelta toki) ja ommeltiin yhteen. Näin saatiin reunapehmusteen pituinen (saumavaroineen) suikale.

Sitten kaverilta saatu reunapehmuste sinne väliin ja eikun kiinnittämään nuppineuloilla kangas kiinni ja ompelemaan. 

Sisko teki tämän reunapehmusteen muuten, mutta miehän reippaana tein siihen ne nauhat joilla se kiinnitetään pinnasänkyyn. Oli kuulkaas ärsyttävä homma. haha.  

Lopuksi kiinnitettiin narut pehmusteeseen kiinni ja tikattiin reunapehmuste niin, ettei tuo kangas lörpsähdä. Neljän tähden välein poikittain hurautettiin ompelukoneella. 

Lopuksi tein sänkyyn kaksi tyynyä, kun jäi kankaasta vielä jämäpalasia. Nehän oli suht helppoja tehdä. 

LOPPUTULOS! 

Eihän tästä mun selostuksesta varmaan kukaan mitään selvää saa, saatika että tekis tämän ohjeen mukaan näitä itse, mutta olipas kiva ilta! Ei menny kuin 5 tuntia ja monta kertaa hermot. :)  

Maanantaina me hurautetaan uusiks eurokankaaseen ja käydään ostamassa vielä muutamat kankaat ja tehdään pussilakanat pikkuBlle! :) Saa nähä kuinka "äijien" käy. 

Kuka on pikku B?

Joulukuussa 2014 tein puolihuvikseen raskaustestin. Ajattelin "Ei se ole ennenkään onnistunut, ei se onnistunut nytkään, mutta teempäs silti, kun ei tässä kuukautisetkaan ala.." No meidän suureksi onneksi kuitenkin testissä oli kaksi viivaa. Sitten itkettiin onnesta ihan kaikki. J oli työreissulla ja itse  olin vanhempien luona kylässä. Kiljuin ja itkin hysteerisenä, että "MEILLE TULEE VAUVA!!" Äiti ja siskoni olivat aivan yhtä sekaisin tämän huudahduksen jälkeen. Soitin samantien J:lle, että me saadaan vauva ja sain kuulemma uutisellani hänenkin päivän ihan sekaisin, toki onnesta sekaisin.

ensimmäinen ultrakuva. :)

Ensimmäiset kuusi viikkoa oksensin päivittäin. Laihduin kolme kiloa ja makasin sängyssä huonovointisena. Olin niin huonossa kunnossa, etten uskonut selviäväni siitä. Itsenäisyyspäivä, jouluaatto ja uusi vuosi meni ihan höpösti. Mutta kaikki tuo oli sen arvoista, että vihdoin meille tulee lapsi.

Lisäksi nuo ensimmäiset viikot rv 12 asti oli pelkoa, selviääkö pikkuinen. Onko totta, että mie oikeasti saan pitää tämän masussani noin 9kk ja sen jälkeen olla äiti. Toisaalta kaiken jälkeen on ihan ansaittu tämä onni.

rv 26. 

Nyt olen rv 26+2 ja Pikku B on maailman ihanin masuasukas. Kovasti touhuaa päivittäin ja on jo yli 800g painava ja 30cm pitkä.

<3