Alussa alkoi pahoinvointi. Viikolla 6 aloin oksentaa ja sitä kesti viikolle 13 asti. Eli mie oikeasti oksensin, nukuin, itkin, oksensin ja nukuin 7 viikkoa. Se oli ihan tuskaa. Laihduin 3 kiloa, ja oli aika lähellä, ettei paino laskenut 49kg. Mulla ei pysyny mikään sisällä, ei välillä edes vesi. Sairaalaan en onneksi joutunut, sillä vaikka kaikki oksetti, pakotin itseni syömään säännöllisesti edes jotain pientä.
Viikot 14 - 20 tais olla sellasta suht mukavaa aikaa. Ei ollut vielä supistuksia eikä enään ollut pahoinvointiakaan. Silloin jaksoi touhuta ja tehdä. Nyt on ollut jo kolmisen viikkoa supistuksia, harjoitus-supistuksia, liitoskipuja, kohdun kasvukipuja ja lisäksi kun vauva potkii, niin vatsalihakset meinaa välillä venähtää. Ai että nautinko tästä?
Päivisin olisi ihanaa käydä lenkillä ja olla reipas, mutta urheilu kiellettiin viikolla 24. Vauvan on vielä hyvä pysyä masussa, eikä urheilu tekis ollenkaan hyvää. Normaalisti kuitenkin saan elää, eli en ole vuodelevossa. Tosin ihan normaalisti en voi elää, kun parin tunnin kaupungilla olemisen jälkeen jalat ja vatsa on niin kipeät, että ei voi muuta kuin maata sängyssä ja kärsiä. Kauratyynystä ja panadolista on tullu mun ystäviä. haha. Toivotaan, että pikku B pysyy masussa viikolle 37, sitte saa tulla miten tahtoo. :)
MUTTA! Kaikki tämä on kestettävissä, kun tietää, että saa elokuun alussa oman pienen käärön syliin. Jokainen potku ja liike jotka tunnen, on maailman ihanimpia asioita. Siellä se pieni kasvaa ja kehittyy. <3
Tein eilen ja tänään vaunuverhoa rattaisiin, sillä mie en löytänyt (yllätys yllätys) mieleistä kaupoista valmiina. Minusta on kehkeytymässä kunnon marttakerholainen!
Pojatkin pääsi testaamaan vaunukoppaa. Tuo on kätevä, sillä kaikki kankaat saa irti ja aion pestä ne vielä ennenkuin vauva syntyy. Sitten pojat ei enää saakkaan mennä sinne. :) Voi söpöläiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti