vauvakutsut

Minulle oli järjestetty viime sunnuntaina vauvajuhlat! 

Olin tietoinen, että kutsut järjestetään, sillä sain itse tehdä vieraslistan ja toivoa leipomuksia. 

En kuitenkaan tiennyt yhtään, milloin nämä juhlat olisivat ja olin ihan varma, ettei ainakaan viime viikonloppuna ole minkään sortin bileitä, kun oli siskon muutto ja se oli aikamoinen urakka. Lauantai aamuna äiti sitten kertoi, että sunnuntaina on kutsut. Mie olin aivan innoissani ja paniikissa, mitä laitan päälle ja ketä sinne tulee ja iik. 

Olen ollut jo pidemmän aikaa aika väsynyt, enkä ole juuri jaksanut ihmissuhteita pitää yllä. Onneksi mulla on ihanat kaverit ja ystävät ja ymmärtää, jos aina en jaksa/pysty näkemään. Supistukset ja päivän touhut vie paljon voimia ja olen yleensä iltapäivällä ja illalla todella väsynyt ja kärttyinen.. 

Kuitenkin nyt oli aivan ihana nähdä kavereita ja ystäviä, sillä mulla oli paljon virtaa ja hyvä fiilis. Meitä oli about 10 naista ja me herkuteltiin, juoruiltiin, naurettiin ja sitten oli pari mukavaa tehtävää. Eli just sellaset juhlat mitä mie halusinkin! 

Mie en itse suosi mitään suklaan syömistä vaipasta tai eri pilttien maistelua side silmillä. Toki rakastan suklaata ja syön pilttejä, mutta ei ole ihan minun tyylistä. Tällänen hengailufiilis oli ehdottomasti minun mieleen. 

Tehtäviin sen verran, että ensin kaikki sai arvuutella 

vauvan syntymäpäivän, painon ja pituuden. Nämä arvaukset laitettiin kirjekuoreen ja käyn niitä läpi sitten kun vauva on syntynyt, että kuka pääsi lähimmäksi. ;) 

Toinen tehtävä oli, että jokainen leikkasi lankaa sen verran, mitä ajatteli minun vatsan ympäryksen olevan. Kyllä meni ihan pieleen kaikilla!! Luulivat, että olen ihan jättimahamuija :'D Kyllä naurettiin koko porukka pissat housuissa. 

Sain ihanan vaippakakun, vauvalle vaatteita, itselle ihanan kaulakorun ja maailman ihanimmat sukat. Mun ystävä oli myöskin tehnyt vaippakakkuun superihanat villasukat ja tumput pikkuiselle. Jotenkin jo se, että ne on itsetehdyt, on niin super ihana asia! 

Kiitos kaikille vieraille! Oli todella ihanaa viettää aikaa teidän kanssa ja nyt vaan odotellaan vauvan syntymistä!

RV 33

Nyt alkaa olemaan kyllä jo juurikin se " Mie en enää jaksa"-fiilis. 

Nukkuminen ei ole enään helppoa, sillä närästyksen lisäksi mun vatsa on jo sen verran iso, että jokaiseen kääntymiseen herää. Selällään ei enään voi juurikaan kauaa nukkua, eikä se kuulemma ole edes hyväksi tässä vaiheessa raskautta. Vessareissujakin saa tehdä yössä vähintään kolme. 

Sain ystävältä pianon takaisin, kun se oli hänellä lainassa puolisen vuotta. No ihan innoissani olen sitä muutaman päivän pimputtanut ja miettinyt aina seuraavana aamuna miksei sormet taivu nyrkkiin.  Mitäs veikkaat? Loppu seki ilo tässä sitten. Katsellaan siis raskauden jälkeen. 

Jouduin tänään ostamaan uusia alushousuja. En taida tämän kummemmin selittää, että miksi. No perse leveää! jee jee! 

Lisäksi nämä mielentilamuutokset on aivan huippuluokkaansa. Voi luoja. 

Vauva ja työ

Sampokeskus 2008

Olen tehnyt 16-vuotiaasta asti keikkoja laulajana eri kokoonpanoissa. Keikkoja on kertynyt vuosien aikana tosi paljon, en ole edes koskaan laskenut monta keikkaa olen tämän pienen ikäni aikana tehnyt. Joskus keikkoja tehtiin oikein urakalla, joka viikonloppu ja kesäisin myös viikolla. Parasta keikka-aikaa oli 17-19 ikävuosina. Kaikista hiljaisinta on ollut vuosi 2015, ei ainuttakaan keikkaa tähän mennessä. Aluksi oli tarkoitus lopettaa "koko paska", sillä vuoden 2014 loppupuolella voin niin pahoin ennen ja jälkeen keikkojen, että sanoin bändin pojille että "ei tämä tästä." Taisivat ajatella ihan samoin. No.. Kappas vaan miehän olinki paksuna. Siinä selitys ainakin loppuvuoden keikkojen dramaattisuuteen.

Metsäkartano roudausta 2014

Mulle musiikki ja laulaminen on aina ollut kaikista tärkein juttu. En ole osannut kuvitella tekeväni mitään muuta. Loppuvuodesta 2014 kun olin todella pahassa kriisissä musiikin ja sitä mukaan elämäni kanssa en todellakaan tiennyt mitä ihmettä tekisin. Olin tosi paskamainen monille tärkeille ihmisille ja pelkäsin (pelkään) polttavani siltoja takanani. Toki kaikkea tätä en voi laittaa raskauden piikkiin. Mie todella tarvitsin tämän tauon. Huomasin, että siinä vaiheessa kun lavalta on paljon kivempaa lähteä pois, kuin mennä sinne, on pakko pitää taukoa ja pohtia elämää.

Wanha Mestari 2014

Jo pelkkä raskaana oleminen on antanut elämälle paljon uusia näkökulmia ja saanut mut katsomaan kaikkea paljon laajemmin. Aikaisemmin mua ei juuri ollut ilman sitä "keikkaMaria", vaan tunsin itseni tyhjäksi aina silloin kun en ollut lavalla. Nyt tiedän, että se on pelkkä työ, eikä elämä. Mun elämällä on paljon suurempi tarkoitus, kuin musiikki ja keikkailu. Tämän kautta uskon löytäväni kultaisen keskitien keikkojen suhteen tulevaisuudessa. Luulen, että ainakin toistaiseksi keikkailu tulee olemaan pelkkä harrastus. En lähde kaikkiin kissanristiäisiin (tottakai lähden, mutta vaikka rotanristiäisiin) mukaan, vaan voin valita fiiliksen mukaan omat keikat. Olkoon oikea työ jokin muu, josta tiedän saavani kuukausittain tuloni.

Santapark takahuone 2014

Jatkossa lapsi tulee olemaan mulle tärkein asia ja sen mukaan teen keikat, miten se on helpointa pienen lapsen äitinä. En niin, että laulan jossain likaisessa kuppilassa jossain kaukana kotoa. Laulan 3x45 min aamuyöhön asti, josta minulle maksetaan 200e, josta maksan veroja ja muita kuluja, josta minulle jää käteen hyvässä lykyssä 120e. Ihan vaan, että saan ensin roudata kamoja ja tehdä soundcheckiä 2-3h päivästä, mennä kotiin ja valmistautua keikkaan saman verran. Mennä keikkapaikalle ja vetää keikka läpi, jäädä roudaamaan kamat pois ja olla kotona viideltä aamuyöllä.

Siinä aamu viideltä sitten ollaan ihan keikan jälkeisessä tärinässä ja yritetään nukkua, vaikka korvissa tinnittää, Dingon autiotalo soi päässä ja mielessä se oksettava humalainen vanha mies joka tuli keikan jälkeen antamaan palautetta ja josta ei meinannut millään päästä eroon.  No sitten parin tunnin päästä heräät hoitamaan pirteää lasta ja yrität olla hyvä äiti.

Simerock 2008

Soundcheck 2014

Että eikös olekin muusikoilla hyvä keikkaliksa? Tuntipalkka on jotain ihan päätä huimaavaa. Sitten ollaan vielä kalliskin bändi, kun pyydetään 1200e keikkapalkkaa.

Santapark 2014

                                Silti mulla on järjetön ikävä takaisin keikoille ja lavalle.

Toiveita synnytykseen.

Haluan mahdollisimman luomun synnytyksen. En nyt puhu mistään saunassa synnyttämisestä, vaan siitä, että lääkkeitä ja puudutuksia käytettäisiin mahdollisimman vähän synnytyksessä tai parhaimmassa tapauksessa ei ollenkaan.

Meillä jokaisella naisella on oma sisäinen kivunlievitysjärjestelmä ja kun kehoa rasitetaan yli sietokyvyn, se alkaa tuottaa endorfiinia. Supistuksien aikana pitäisi pystyä rentoutumaan ja nämä lääkkeettömät kivunlievitykset perustuukin siihen. 

Kivunlievityksiä on olemassa monia eri vaihtoehtoja.

- Fysiopallo 

- Hieronta

- vesiallas tai kuuma suihku 

Vesi saa kuulemma supistukset tuntumaan siedettävimmiltä ja supistuksien välissä on hyvä rentoutua lämpimässä vedessä. Vesi on sinänsä myös hyvä kaveri, sillä se saa tonnikeijuolon tuntumaan keijukaiselta ja näin ollen asentojakin on helpompi vaihtaa. Se tekee myös supistukset tehokkaammiksi ja synnytys etenee nopeammin.

-Kauratyyny tai kuumavesipullo

Ainakin tässä vaiheessa kun supistukset eivät ole sitä pahinta luokkaa, auttaa kauratyyny ihan todella kivasti rauhoittamaan supistuksia. Tai ainakaan ne ei tee niin kipeää. 

-äänenkäyttö

Olen kuullut, että sellainen aa oo uu "laulanta" auttaa myös. Tätä haluan ehdottomasti testata, vaikka luulen, ettei tämä laulaminen ole sitä kauneinta Maria mitä ootte ehkä saattanu kuulla. :D 

Ja kaikista tärkein: 

-Ajatteleminen

Okei, kuka hullu siinä tuskassa mitään järkevää kerkeää ajatella? 

Siksi olenkin hokenut J:lle, että hänen täytyy muistuttaa minua kokoa synnytyksen ajan ja kun olen kuolemaisillani supistuksiin, että se kaikki on vain hyvää kipua. Se tuo meidän vauvaa lähemmäs meitä ja meidän syliä. 

Jokainen supistus jonka saan ja jonka kestän, avaa paikkoja ja on kuitenkin vain hetkellistä. 

Mielenkiintoista varmasti lukea jälkeenpäin, kuinka olen ajatellut synnytyksen menevän ja kuinka se sitten loppupeleissä menee. 

Olen antanut itselleni kuitenkin luvan ja mahdollisuuden siihen, että jos synnytys ja kaikki on niin tuskallista ja kipeää, saan piikittää puudutuksia ja muita lääkkeitä kroppaani. 

Saa nähdä kuinka käy. Eipä se vauva kuitenkaan sinne mahaankaan jää, vaan sieltä se jokatapauksessa ulos tulee tavalla tai toisella! 

Synnytyspelko

Luulen, että jokainen odottava äiti jännittää synnyttämistä ainakin jonkin verran. Minua ei oikeastaan jännitä itse synnytys. Se menee omalla painollaan ja mulla on ammattilaisia auttamassa vauvaa maailmaan.  Vaikka kyllähän se tulee sattumaan.

         Mikä mua sitten pelottaa?

No kaikki sen jälkeen ja ennen sitä. Minua on aina ahdistanut sairaalat todella paljon. Eihän kukaan tietenkään nauti sairaalassa yöpymisestä ja siellä olemisesta. Mulla se on vaan niin ylitsepääsemättömän pelottava ajatus, että joudun viettämään siellä päiviä. Onneksi siinä on oma pieni vauva,  jonka kanssa aika menee varmasti siivillä. Toivon siis niin kovasti, että synnytys menisi hyvin ja vauva olisi terve, eikä meidän tarvitsisi olla sairaalassa yhtään sen pidempään kuin tarve vaatii. (Vähintään 48h) 

Olen lukenut myös näistä pikaisista synnytyksistä, joissa sairaalassa käydään vaan synnyttämässä ja sitten lähdetään kotiin ja käydään sairaalassa jälkitutkimuksissa. Nämä ovat siis niitä polikliinisia synnytyksiä, joita ei ensisynnyttäjät edes voi tehdä. (Ainakaan LKS:sä. )

Mulla on hyvä etu siinä, että vastasyntyneen vauvan hoito on mulle tuttua. Siinä ei ole mulle oikeastaan muuten mitään uutta, kuin imetys. Siitäkään en halua ottaa stressiä. Jos imetys onnistuu, niin JES, mutta jos ei, niin sitten annetaan korviketta. Ehkä tähänkin on etuna se, että huomasin siskoltani ettei se maito välttämättä heti ala nousemaan vaan siihen voi mennä pari päivää.

Mie toivon niin kovasti, että tämä pieni rakkaus pysyy masussa sinne asti, että on täysaikainen. Mie toivon, että vauva olisi terve ja meillä alkaisi sujumaan yhteiselo normaalisti ja päästäis sitten pian kotiin elämään vauva-arkea. Ihan niinkuin kaikki äidit toivoo.

Onneksi minulle on varattu aika pelkopolille ja pääsen tutustumaan sairaalaan ja puhumaan omista fiiliksistä kätilön kanssa ennen synnytystä. 

Moni on kertonut, että nämä käynnit on helpottaneet pelkoa ja jännitystä tulevasta synnytyksestä ja odotan kyllä itsekin kovasti sitä, että voin luottavaisin mielin alkaa odottamaan synnytyksen käynnistymistä. 

Rv 32 kuulumisia

Me käytiin perjantaina Pikku B:n kanssa neuvolassa. Kovasti nyt puhuttiin synnytyksestä ja imettämisestä. Hassua, etten ole ottanut ollenkaan selvää tai lukenut sen kummemmin imetyksestä, vaikka aion ehdottomasti vauvaani imettää. (Maitoa tulee jo nyt, joten näillänäkymin ei ole pelkoa, etteikö imettäminen sen puolesta onnistuisi.)  Toki ei ole nytkään myöhäistä siitä lukea ja etsiä tietoa. 

J ei päässyt tällä kertaa mukaan neuvolakäynnille, mutta vein kaikki lappuset mitä sain hänen vessaan. :D Eli vessalukeminen ei lopu kesken hetkeen! Eikös ole hyvä idea saada mies lukemaan imetyksestä ja synnytyksestä? 

Kaikki oli vauvalla oikein hyvin ja kasvaa mukavasti käyrien mukaan. Sf  (häpyliitos-kohdunpohjamitta)

oli 30cm, eli oikein hyvä ja normaali. Vauva kasvaa siis normaalisti, vaikka itselle painoa onkin tullut nyt 800g /viikko. Tuo painonnousukin on ihan ok, kun lähtöpaino oli niin alhainen. Alan nyt vasta painamaan sen verra, mitä yleensä 165cm pitkä normaalikokoinen nainen painaa. Tähän mennessä kiloja on kertynyt noin 13kg. Luulen, että ihan 20kg ei tule raskauskiloja, ellen turpoa loppua kohden kuin pullataikina..  En todellakaan ole nyt jaksanut stressata tuota painoasiaa, sillä tuohan lähtee laskuun samantien synnytyksen jälkeen ja kun alan imettämään vauvaa. Tärkeintä on, että vauva on normaalissa painossa ja saa riittävästi ravintoa. Sitä paitsi, jos kerran elämässä painaa sen 65kg niin onhan seki saavutus sisänsä! ;) 

Mulla on ollut alhainen hb koko raskauden ajan. Noin 112- 117, mutta nyt olen saanut senkin nostettua ihan ruokavaliolla 120. Onneksi. Tosin missään vaiheessa ei edes suunniteltu lisärautaa. 

Muuta plussaa oli, että vauva on oikein aktiivinen ja touhukas.

uusi koti

Mulle tuli tälläinen pieni tauko, kun macin laturi irtisanoi itsensä tuossa viikko sitten. Lisäksi me muutettiin uuteen kotiin viime vkl ja koko alkuviikko onkin ollut tämän kodin laittamista ja totuttelua uusiin juttuihin.

Me muutettiin 52m2 kerrostalo kaksioon ihan ydinkeskustaan. Lasitettu parveke, kaksi vessaa ja oma sauna. <3 Aika unelma. Lisäksi tämä talo on valmistunut tänä vuonna, joten ollaan ihan ensimmäiset asukkaat.  Ihana päästä laittamaan nyt oikeasti kunnolla kotia, johon vauvakin sitten tulee asumaan.

Mie oon niin kauhean tarkka, niin meillä on koti jo ihan laitettuna. Kiitos vain mun vanhemmille, J:lle, Anskulle ja siskoille. <3

Makuuhuone

Vielä en ole uskaltanut kasata ja laittaa pinnasänkyä, sillä siihen on heti tunkua kun sen tuonne makkariin laittaa. Kissat rakastaa kaikkia vauvanjuttuja. Mm. Pinnasänkyä, turvaistuinta, rattaita... 

Ajattelin, että heinäkuun alussa voisi sitten laittaa vauvalle sängyn ja siihen väliaikaiset petivaatteet. Pitäisi jotenkin nuo kissat opettaa, ettei se ole heidän paikka, vaan vauvan. Niin, yritäpäs opettaa kissoja, jotka on hyvin itsetietoisia... 

Meillä on aika pieni makuuhuone. Sinne ei juuri muuta mahdu, kuin vauvan sänky, meidän sänky ja vauvanvaatteille lipasto.

 

Lisäksi me saatiin muuttaessa kuulla, ettei me saada porata seiniin mitään. Täytyy vielä varmistaa, että kai nyt tauluja saa laittaa. Lähempänä vauvan konttausikää pitää soittaa tiukka puhelu, että saatais tuo iso kokovartalopeili nyt ainakin ruuvata seinään, ettei kaadu pienokaisen päälle! 

Ostin Fb:n ostetaanmyydäänvaihdetaanvarastetaan-palstalta keittiönpöydän ja tuolit. Ne oli sellaiset koivunväriset, jotka ei sovi mun sisustukseen laisinkaan, JOTEN! Ostettiin isälle yllärinä siskon kans maaliruiskupistoolimikälie ja näin isä pääsi vähän maalailemaan! 

Mielettömän hieno tuosta pöydästä ja tuoleista tuli! 

Tosin mun piti samantien laittaa siihen pöytäliina ettei kukaan pilaa mun hienoa pöytää! haha. 

Ihan aluksi meillä oli vähän erilainen järjestys, kun tuo pöytä oli pienempänä, eli neljälle hengelle. eilen kun ostin tuon liinan, niin samalla sitten laitettiin jatkopala. Nyt siinä mahtuu olemaan kuusi ihmistä samaan aikaan ja yksi taapero! 

Keittiö on tosiaan tuollainen avonainen. Helppo tehdä ruokaa ja touhuta, silti pitää pikkuista silmällä hänen leikkiessään olohuoneessa. Tai tuossa keittiössä. :) 

Mun oli pakko saada tollanen ihana löhösoffa. Tuo osottautui todella käteväksi, sillä siinä on tuo päällinen. Pesen sitä varmaan useammin, kuin alushousujani sen värin vuoksi. hehheh. 

Raskaus on tosiaan edennyt viikolle 30+6. Huomenna ollaan siis jo viikolla 31. Se tarkoittaa, että kuuden viikon päästä vauva saa luvan syntyä. Kovin on omapäinen pikkuB, mutta jos saisin nyt sen olemaan tuolla masussa vielä sen pari kuukautta, niin ois aika kiva. :) Mutta aikaisintaan kuuden viikon päästä saa syntyä! 

Meinaa käveleminen olla aika työlästä. Enään en voi käydä koiran kanssa lenkillä tai kävellä sen nopeempaa ku nuo mummelit kaupungilla.

 <3