Vauva ja työ

Sampokeskus 2008

Olen tehnyt 16-vuotiaasta asti keikkoja laulajana eri kokoonpanoissa. Keikkoja on kertynyt vuosien aikana tosi paljon, en ole edes koskaan laskenut monta keikkaa olen tämän pienen ikäni aikana tehnyt. Joskus keikkoja tehtiin oikein urakalla, joka viikonloppu ja kesäisin myös viikolla. Parasta keikka-aikaa oli 17-19 ikävuosina. Kaikista hiljaisinta on ollut vuosi 2015, ei ainuttakaan keikkaa tähän mennessä. Aluksi oli tarkoitus lopettaa "koko paska", sillä vuoden 2014 loppupuolella voin niin pahoin ennen ja jälkeen keikkojen, että sanoin bändin pojille että "ei tämä tästä." Taisivat ajatella ihan samoin. No.. Kappas vaan miehän olinki paksuna. Siinä selitys ainakin loppuvuoden keikkojen dramaattisuuteen.

Metsäkartano roudausta 2014

Mulle musiikki ja laulaminen on aina ollut kaikista tärkein juttu. En ole osannut kuvitella tekeväni mitään muuta. Loppuvuodesta 2014 kun olin todella pahassa kriisissä musiikin ja sitä mukaan elämäni kanssa en todellakaan tiennyt mitä ihmettä tekisin. Olin tosi paskamainen monille tärkeille ihmisille ja pelkäsin (pelkään) polttavani siltoja takanani. Toki kaikkea tätä en voi laittaa raskauden piikkiin. Mie todella tarvitsin tämän tauon. Huomasin, että siinä vaiheessa kun lavalta on paljon kivempaa lähteä pois, kuin mennä sinne, on pakko pitää taukoa ja pohtia elämää.

Wanha Mestari 2014

Jo pelkkä raskaana oleminen on antanut elämälle paljon uusia näkökulmia ja saanut mut katsomaan kaikkea paljon laajemmin. Aikaisemmin mua ei juuri ollut ilman sitä "keikkaMaria", vaan tunsin itseni tyhjäksi aina silloin kun en ollut lavalla. Nyt tiedän, että se on pelkkä työ, eikä elämä. Mun elämällä on paljon suurempi tarkoitus, kuin musiikki ja keikkailu. Tämän kautta uskon löytäväni kultaisen keskitien keikkojen suhteen tulevaisuudessa. Luulen, että ainakin toistaiseksi keikkailu tulee olemaan pelkkä harrastus. En lähde kaikkiin kissanristiäisiin (tottakai lähden, mutta vaikka rotanristiäisiin) mukaan, vaan voin valita fiiliksen mukaan omat keikat. Olkoon oikea työ jokin muu, josta tiedän saavani kuukausittain tuloni.

Santapark takahuone 2014

Jatkossa lapsi tulee olemaan mulle tärkein asia ja sen mukaan teen keikat, miten se on helpointa pienen lapsen äitinä. En niin, että laulan jossain likaisessa kuppilassa jossain kaukana kotoa. Laulan 3x45 min aamuyöhön asti, josta minulle maksetaan 200e, josta maksan veroja ja muita kuluja, josta minulle jää käteen hyvässä lykyssä 120e. Ihan vaan, että saan ensin roudata kamoja ja tehdä soundcheckiä 2-3h päivästä, mennä kotiin ja valmistautua keikkaan saman verran. Mennä keikkapaikalle ja vetää keikka läpi, jäädä roudaamaan kamat pois ja olla kotona viideltä aamuyöllä.

Siinä aamu viideltä sitten ollaan ihan keikan jälkeisessä tärinässä ja yritetään nukkua, vaikka korvissa tinnittää, Dingon autiotalo soi päässä ja mielessä se oksettava humalainen vanha mies joka tuli keikan jälkeen antamaan palautetta ja josta ei meinannut millään päästä eroon.  No sitten parin tunnin päästä heräät hoitamaan pirteää lasta ja yrität olla hyvä äiti.

Simerock 2008

Soundcheck 2014

Että eikös olekin muusikoilla hyvä keikkaliksa? Tuntipalkka on jotain ihan päätä huimaavaa. Sitten ollaan vielä kalliskin bändi, kun pyydetään 1200e keikkapalkkaa.

Santapark 2014

                                Silti mulla on järjetön ikävä takaisin keikoille ja lavalle.