sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Synnytyspelko

Luulen, että jokainen odottava äiti jännittää synnyttämistä ainakin jonkin verran. Minua ei oikeastaan jännitä itse synnytys. Se menee omalla painollaan ja mulla on ammattilaisia auttamassa vauvaa maailmaan.  Vaikka kyllähän se tulee sattumaan.


         Mikä mua sitten pelottaa?

No kaikki sen jälkeen ja ennen sitä. Minua on aina ahdistanut sairaalat todella paljon. Eihän kukaan tietenkään nauti sairaalassa yöpymisestä ja siellä olemisesta. Mulla se on vaan niin ylitsepääsemättömän pelottava ajatus, että joudun viettämään siellä päiviä. Onneksi siinä on oma pieni vauva,  jonka kanssa aika menee varmasti siivillä. Toivon siis niin kovasti, että synnytys menisi hyvin ja vauva olisi terve, eikä meidän tarvitsisi olla sairaalassa yhtään sen pidempään kuin tarve vaatii. (Vähintään 48h) 

Olen lukenut myös näistä pikaisista synnytyksistä, joissa sairaalassa käydään vaan synnyttämässä ja sitten lähdetään kotiin ja käydään sairaalassa jälkitutkimuksissa. Nämä ovat siis niitä polikliinisia synnytyksiä, joita ei ensisynnyttäjät edes voi tehdä. (Ainakaan LKS:sä. )

Mulla on hyvä etu siinä, että vastasyntyneen vauvan hoito on mulle tuttua. Siinä ei ole mulle oikeastaan muuten mitään uutta, kuin imetys. Siitäkään en halua ottaa stressiä. Jos imetys onnistuu, niin JES, mutta jos ei, niin sitten annetaan korviketta. Ehkä tähänkin on etuna se, että huomasin siskoltani ettei se maito välttämättä heti ala nousemaan vaan siihen voi mennä pari päivää.

Mie toivon niin kovasti, että tämä pieni rakkaus pysyy masussa sinne asti, että on täysaikainen. Mie toivon, että vauva olisi terve ja meillä alkaisi sujumaan yhteiselo normaalisti ja päästäis sitten pian kotiin elämään vauva-arkea. Ihan niinkuin kaikki äidit toivoo.

Onneksi minulle on varattu aika pelkopolille ja pääsen tutustumaan sairaalaan ja puhumaan omista fiiliksistä kätilön kanssa ennen synnytystä. 
Moni on kertonut, että nämä käynnit on helpottaneet pelkoa ja jännitystä tulevasta synnytyksestä ja odotan kyllä itsekin kovasti sitä, että voin luottavaisin mielin alkaa odottamaan synnytyksen käynnistymistä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti